Olen aina ollut kiinnostunut näyttelemisestä harrastuksena. Onnekseni kotipaikkakuntani <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
järjestää lapsille ja nuorille erittäin kattavan mahdollisuuden näyttelemiseen Muksu- ja
Nuorisoteatterissa. Parina kesänä osallistuin Muksuteatterin toimintaan, ja sain todella hyviä kokemuksia ja lisäksi potkua näytelmäharrastuksen jatkamiselle.
Nykyisin näyttelen Alajärven Nuorisoteatterissa. Olen pitänyt paljon niistä näytelmä-
projekteista, joissa olen ollut mukana. Parasta mielestäni on se, että olemme saaneet ohjaajamme Katja Kujalan kanssa osallistua näytelmämme suunnitteluun ja luomiseen. Tämä on mahdollistanut sen, että käsikirjoituksesta on tullut ryhmämme näköinen ja sitä on innolla lähdetty työstämään. Ennen varsinaisen harjoittelun alkamista olemme aloitelleet monenlaisilla improvisaatioilla ja muilla harjoituksilla. Harjoituksilla on kivasti päässyt näyttelemisen makuun, ja niillä on rakennettu hyvää ryhmähenkeä ja yhtenäisyyttä ryhmän välille. Sillä tavoin on ollut helpompaa lähteä näyttelemään yhdessä, onhan sekin huomattu, ettei näytteleminen itsessään ole niin helppoa, koska tunteiden pitäisi näyttää aidoilta.
Näyttelemisestä ja meneillä olevasta projektista löytyy tietenkin aina hyvät ja ehkä myös
huonotkin hetkensä, mutta niin se on mielestäni kaikissa harrastuksissa. Aina eivät harjoitukset mene nappiin ja porukkaan saattaa valua epätoivo näytelmän onnistumisesta. Mutta hyvällä ryhmähengellä ja ohjaajan kannustuksella on pärjätty hyvin. Hiomista ja harjoitusta hyvän näytelmän tuottaminen kyllä tarvitsee, mutta se ei ole ongelma, kun ryhmällä vain riittää intoa.
Mielestäni kaikkein paras hetki on ensi-ilta, jolloin kaikki epätoivokin haihtuu, kun näyttelijät
keskittyvät lavalle astumiseen ja vuorosanojen muistamiseen. Ja aina esityksestä on selvitty
kunnialla ja palautekin on ollut vain mielekästä ja rakentavaa kuultavaa. Jälkeenpäin epävarmuus onnistumisesta on tuntunut vain hassulta ajatukselta.
Tämän hetkisessä "Palapeli" -projektissa olemme kovassa harjoitteluvaiheessa ja näytökset ovat maaliskuun loppupuolella.
Luullakseni useimpia lapsia ja nuoria näyttelemisessä arveluttaa se, kun pitää mennä lavalle ja kaikki katsovat ja sitten helposti unohtaa vuorosanatkin. Kuitenkin fakta on se, että eihän esiintymään opi kuin esiintymällä. Tietenkään näytteleminen ei sovi ihan kaikille, mutta väitän silti, että kokeileminen kannattaa. Alkupään harjoitukset eivät ole niin sitovia, etteikö niistä voisi lähteä, jos näytteleminen ei tunnukaan omalta jutulta. Omaa osaamistaan ei kannata vähätellä, kokeilematta ei voi tietää, minkälainen tähti itsessä piilee. Ja voin omasta, ja uskoakseni muidenkin näyttelemistä harrastavien puolesta sanoa, että näytteleminen on mitä palkitsevin harrastus. Itse ainakin aina unohdan sen, miten mahtavalta lavalle astuminen tuntuukaan.
Harrastuksena näytteleminen on mielestäni monella tavalla hyödyllinen. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että näytteleminen on parantanut kovasti esiintymistaitoani, poistanut esiintymisjännitystä ja antanut mainiota harjoitusta elämää varten, sillä monessa ammatissakin tarvitaan esiintymistä jollain tavalla. Lisäksi näytellessä oppii ilmaisemaan itseään ja huomaamaan toistenkin kehonkieliset ilmaisut.
Kuva: Alajärven Nuorisoteatterin Palapeli –näytelmän näyttelijät Manu Kujala, Matti Lahti, Anniina Pollari, Ella Kyläinpää, Marika Hahtokari, Viivi Kallio, Emmi Hänninen, Veera Nelimarkka, Anne-Mari Ahola-Olli ja Pauliina Haukka. Näytelmä esitetään maaliskuun aikana Alajärvellä.
Alajärven Nuorisoteatteri on ollut toiminnassa jo useita vuosia. Teatterin ensimmäinen tuotos oli Katja Kujalan ohjaama Hetken reunalla -musikaali (1996). Musikaali oli aikansa menestys ja se toteutettiin tehdassaliin tehdyssä teatteritilassa. Ryhmä esitti musikaalin Nuori Kulttuuri-tapahtumassa Ruotsissa.
Sen jälkeen Nuorisoteatterilla oli hiljaisempaa useita vuosia. Myöhemmin Kujala ohjasi
Alajärven Muksuteatteria kesällä 2000, jolloin Nuorisoteatteri päätettiin myös elvyttää uudelleen nuorten osoittaman kiinnostuksen takia. Kujala pysyi Nuorisoteatterin ohjaajana lukuun ottamatta vuosia 2001, jolloin ohjaajana vieraili Hannu Hanhimäki, ja 2007 Tuula Hankaniemi. Vuosina 2000 - 2003 Nuorisoteatterin esityspaikkana toimi Alajärven koulukeskuksen auditorio, jonka jälkeen siirryttiin Alajärven Nuorisoseuralle.
Kaikki Nuorisoteatterin esitykset ovat:
Arto Nieminen: Kyyhkyslakka, <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />2000
Vintin Pimeet: Vintin Pimeet, toteutus nuorten improvisaation pohjalta, 2001
Monna Ollikainen: Mikä sotku, 2002
Katja Kujala ja näyttelijät: Pizzafantasia, 2003
Maria Lauri: Hector –musikaali Kadonneet lapset, 2004
Katja Kujala ja näyttelijät: Täällä maa…Kuuleeko avaruus, 2005*
Inka Vilén: Daydream, 2007
Marika Hahtokari
Kommentit